RCEP räjäyttää Kaakkois-Aasian markkinaosingot!
Alueellinen kattava talouskumppanuussopimus (Regional Comprehensive Economic Partnership, RCEP) allekirjoitettiin virallisesti 15. marraskuuta 2020.2-nastainen riviliitin, litteä nauhakaapeli ja auton heijastimet tulisi huomioida.
Kiina on tällä hetkellä saanut päätökseen alueellisen kattavan talouskumppanuussopimuksen eli RCEP-sopimuksen hyväksymisen ja on ensimmäinen maa, joka ratifioi sopimuksen. Myös Thaimaa on ratifioinut sopimuksen. Kaikki RCEP:n jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet ratifioivansa sopimuksen tämän vuoden loppuun mennessä ja edistävänsä sen voimaantuloa 1. tammikuuta ensi vuonna.
Sopimuksen allekirjoittaneiden 15 maan yhteenlaskettu väkiluku oli noin 3,6 miljardia eli lähes puolet maailman 7,8 miljardin väestöstä. Noin 27 biljoonan dollarin taloudella eli noin kolmanneksella maailman bruttokansantuotteesta ja noin kolmanneksella maailmankaupan volyymista nämä 15 maata ovat maailman väkirikkain, suurin talous ja kauppa-alue, jolla on eniten kehityspotentiaalia.
Mutta pelkään, että monet ulkomaankauppakumppanini eivät ymmärrä, että itse asiassa varhaisin RCEP on ASEAN.
ASEAN-maat esittivät RCEP-ajatuksen vuonna 2011; samana vuonna kymmenen maan johtajat hyväksyivät ajatuksen virallisesti ASEAN-huippukokouksessa.
Kymmenen ASEAN-maata antoivat yhdessä Kiinan, Japanin, Korean tasavallan, Intian, Australian ja Uuden-Seelannin johtajien kanssa yhteisen lausunnon neuvottelujen aloittamisesta > kattavasta alueellisesta talouskumppanuussopimuksesta
Tämän jälkeen ASEAN on aktiivisesti ajanut RCEP:n virallista allekirjoittamista. Esimerkiksi Vietnam, ASEANin suurin kauppakumppanimme, on korostanut, että RCEP:n allekirjoittaminen on aina ollut yksi Vietnamin kansainväliseen strategiaan integroitumisen prioriteeteista, kun taas ASEANin toiseksi suurin jäsen Malesia on myös sanonut, että Intian ei pitäisi estää edistyssopimuksia.
Alueellisen talouden osalta kokonaisuudessaan ASEAN-maiden ja koko ASEANin sekä muiden viiden jäsenmaan välillä on kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia, ja RCEP on olemassa olevien sopimusten kollektiivinen eskalointi.
Kaiken kaikkiaan RCEP-jäsenten vastavuoroinen tariffimyönnytysten täytäntöönpano, avoin markkinoillepääsy, kauppaan vaikuttavien esteiden poistaminen ja tulliselvitysmenettelyjen yksinkertaistaminen vähentävät entisestään kaupan kustannuksia RCEP-alueella ja edistävät kaupan helpottamista, mikä edistää alueen kaupan ja investointien kasvua. Jäsenten yhteensä noin 90 prosentin tariffinimikkeiden tullien alentaminen edistäisi kaupan ja investointien lisääntymistä alueen maissa.
Toisaalta tilastojen mukaan Kiinan teollisuustuotanto muodostaa 65 % RCEP:stä, väkiluku on 64 % ja talouden volyymi 55 %, mikä on paljon suurempi kuin missään muussa RCEP:n maassa, mikä osoittaa Kiinan lähes hallitsevan aseman RCEP:ssä. RCEP keskittyy Kiinaan ja sen teollisuusketjun jakoon, mikä on erittäin hyödyllistä Kiinalle oman talousjärjestelmänsä ja kansainvälisen vaikutuspiirinsä luomiseksi.
Mitä mahdollisuuksia ulkomaankaupan ammattilaisille kannattaa hyödyntää?
Valtava markkinapotentiaali
ASEANilla on nyt 10 jäsenmaata BKT:n suuruusjärjestyksessä: Indonesia, Thaimaa, Singapore, Malesia, Filippiinit, Vietnam, Myanmar, Kambodža, Laos ja Brunei. Kunkin maan yhteenlaskettu väkiluku on tällä hetkellä noin 660 miljoonaa. Yhdessä naapurimaiden Intian, Pakistanin ja Bangladeshin kanssa, joiden väkiluku on yli 2,5 miljardia eli lähes kaksinkertainen Kiinan väkilukuun verrattuna, valtava väestökoko tuo mukanaan myös loputtomasti liiketoimintamahdollisuuksia.
Lokakuun alussa julkaistussa raportissa Price Water House Coopers analysoi, että useimmat ASEAN-maat olivat vielä taloudellisen kehityksen alkuvaiheessa ja niiden taloudellinen perusta oli suhteellisen heikko. Viime vuosien nopean kehityksen myötä paikallisten ihmisten elintaso on parantunut merkittävästi, ja erilaisten tuotteiden kysyntä ja kulutus ovat kasvaneet.
Tällä hetkellä ASEAN voidaan jakaa kolmeen ryhmään taloudellisen kehitystason mukaan:
Ensimmäinen porras: Singapore ja Brunei
Näillä kahdella maalla on täydellinen infrastruktuurirakentaminen ja talousjärjestelmä, mutta maa-alueen ja korkeiden työvoimakustannusten rajoittamana teollisuuden volyymi on suhteellisen pieni ja keskittyy pääasiassa korkean lopputuloksen valmistusteollisuuteen.
Toinen porras: Malesia ja Thaimaa
Kahden maan teollinen perusta on suhteellisen täydellinen, kansallinen koulutustaso on korkeampi ja viime vuosikymmenten kertymä on muodostanut täydellisen toimitusketjujärjestelmän joillakin tietyillä aloilla, mikä on erittäin kilpailukykyinen.
Kolmas porras: Indonesia, Filippiinit, Vietnam, Myanmar, Kambodža ja Laos
Tämän porrastetun maan teollinen perusta on suhteellisen heikko ja kansallisen kehityksen taso alhainen, mutta rikkaan työväestön ja alhaisten työvoiman hintojen ansiosta sillä on korkeampi kilpailukyky työvoimavaltaisilla aloilla. Monet ulkomaiset sijoittajat pitävät näitä maita seuraavana Kiinana, joka houkuttelee paljon ulkomaisia investointeja ja kasvaa nopeasti.
Ennen uuden kruunun puhkeamista ASEAN-maiden vuotuinen BKT:n kasvuvauhti oli noin 5 prosenttia useiden vuosien ajan, ja ASEANia pidettiin pitkään "yhtenä maailman parhaiten suoriutuvista alueista".
Mutta uuden "mustan joutsenen" kruunun seurauksena vuonna 2020 viisi ASEANin kuudesta suurimmasta jäsenmaasta – Indonesia, Singapore, Malesia, Filippiinit, Thaimaa ja muut maat – osoittivat negatiivista kasvua. Vain Vietnam "yksin" säilytti positiivisen kasvun, mutta hidastui myös merkittävästi, vain 2,9 prosenttiin.
ASEAN-maiden talouksien odotetaan kuitenkin yleisesti kääntyvän elpymiseen vuonna 2021, kuten muuallakin maailmassa, ja vauhti on entistäkin vahvempi, loppujen lopuksi alueen perusedut eivät ole muuttuneet.
Alentaa teollisuusketjun jakautumisen kynnystä
Kiinan ja ASEAN-maiden välisen teollisuusketjun jakautumisen perusteella Kiina on suhteellisen korkealla tasolla valmistusteollisuudessa, ja ASEAN-mailla on etulyöntiasema työvoimavaltaisilla teollisuudenaloilla väestörakenteensa ansiosta. Aiemmin Kiinalla on ollut suoria investointeja ASEAN-maihin, ja RCEP on allekirjoittanut sopimuksen, jonka mukaan matalan tason teollisuusketju kiihdyttää siirtoa.
Yksi hyödyllisimmistä on tekstiili- ja vaatetusteollisuus.
Maailman suurimpana tekstiiliviejänä Kiinalla on koko teollisuusketjun tuotannon edut, kuten teollisuuden tutkimus- ja kehitystyö, korkea lisäarvo, nopeat toimitusajat ja monimutkaiset tuotetilaukset. Toisaalta Kaakkois-Aasian ulkomaiset työvoimakustannukset ovat huomattavat. Tullietu EU:n ja Pohjois-Amerikan markkinoilla on ensimmäinen mahdollisuus.
Tekstiili- ja vaatetusteollisuuden lisäksi myös rengaspohjainen muoviteollisuus hyötyy RCEP:n allekirjoittamisesta. Kiina on maailman suurin rengasvalmistaja, mutta Kiinan luonnonkumin ulkopuolinen riippuvuus on noin 87 %. Kun Kiina liittyy RCEP:iin, tuo tulevaisuudessa luonnonkumia Kaakkois-Aasiasta tai saavuttaa todella nollatullit, siitä on merkittävä etu Kiinan kumirengasteollisuudelle.
Lisäksi on erityisen huomionarvoista, että RCEP on laatinut yhtenäiset alkuperäsäännöt, jotka vähentävät alueen yritysten investointikustannuksia. Kansainvälisessä kaupassa suuri määrä tuotteita siirtyy valmistuksesta lopulliseen markkinaprosessiin usein useiden rajat ylittävien liiketoimien kautta. Alkuperäsääntöjen alueellinen kumulatiivinen sääntö tarkoittaa, että alueella ostavien yritysten osuus on 40 %, ja tuotetta voidaan pitää alueellisena alkuperänä, jolloin se nauttii etuuskohtelujärjestelyistä. Tämä kannustaa alueellisten toimitusketjujen edelleen parantamiseen ja vahvistamiseen ja johtaa alueen sisäisen kaupan ja investointien merkittävään kasvuun.
Julkaisun aika: 30.3.2021